Bussin kunnostuksen projektipäiväkirja
Purkua ja kasausta etupäässä takapäässä
(1.12.18)
Aki Härkönen
Kerhon linja-autolle saatiin vuokrattua tälle talvelle hyvä ja lämmin rakentelutila, joten nyt tutustutaankin vanhemman joukkoliikennevälineen anatomiaan hieman pintaa syvemmältä. Kimmokkeena remontille on toiminut auton sisätiloissa leijaillut hieman tunkkainen haju, joka yhdessä pintapeltien vaurioiden kanssa on vihjannut jonkinlaisen kosteusvaurion olemassaolosta. Kirjailen tänne tietoja remontin edistymisestä kuvien kera. Kuvia laitan siitäkin syystä, että ainakaan omiin silmiini ei ole osunut liiemmälti projektikuvia puurunkoisten linja-autojen kunnostuksesta.
Kunnostus aloitettiin takapäästä ja rakenteisiin käsiksi pääseminen vaati tietysti takapuskurin, valojen, kiinnityslistojen ja pintapeltien irroittamisen. Paljastunut näkymä oli oikeastaan yllättävänkin mukavaa katsottavaa, ei missään mielessä mitään katastrofikuvastoa. Takalasi saatiin myös irti ja alas asti ehjänä.
Pahimmat kohdat olivat odotetusti takalasin alareunassa, josta tiivisteen väliin taitettu pelti oli kadonnut melkein kokonaan. Pellin ruostumisen myötä vesi on päässyt lasin alapuolella tukena oleviin puihin. Onneksi takalasiin ei ole pahemmin nojailtu, niin sekin on pysynyt kyydissä mukana. Vasemman takakulman pystypalkki oli myös pehmennyt, oikea kulma on korjattu jo joskus aiemmin, mahdollisesti vielä aktiiviuran aikana. Ulkoisesta lähteestä johtuvia vaurioita löytyi puskurin alle jäävistä puista. Puskuri on joskus ottanut kiinni johonkin ja painanut jäljet myös allaan olleisiin pystyrimoihin.
Vasen pystypalkki ja puskurin alle jäävä lauta on nyt uusittu ja paikoillaan. Takakulman rakennetta vahvistettiin hieman ylimääräisillä kulmaan tulevilla tukipuilla, koska vaneri oli hieman reunastaan päässyt hapristumaan. Pitävyys varmistettiin ruuviliitoksilla ja liimauksella. Takalasin alareunan pellit on myös tehty, sisäpuolen pelti on jo paikoillaan, ulompi odottaa asennusta. Uusi ja suora puskuri on myös valmiina. Iltapuhdeaikaa on käytetty hyödyksi myös irrallaan olevien pintapeltien kiillottamiseen.
Erilaisten materiaalien happanemisalttius on sinänsä mielenkiintoista seurattavaa. Pintapelteinä olevat alumiinilevyt ovat kestäneet aikaa oikein hyvin, mitä nyt ovat hieman hapettuneet kosteina olleista kohdista. Siellä täällä olevat peltisoirot ovat melkoisen rapsakkaa tavaraa ja puutavara on pitänyt pintansa vaihtelevasti sen mukaan, onko pellin välistä päässyt vettä lahottamaan. Osa puista ei ole nähtävästi päässyt koskaan kunnolla kuivaksi ja on sen myötä pehmennyt. Lämmin varastotila auttanee tuohonkin vaivaan.
Joitakin lisäkuvia nähtävissä kunnostusgalleriasta.