Pitääkö valittu (kylkiviiva)linja?
(3.2.2019)
Aki Härkönen
Edellisen remonttipäivityksen jälkeen loput kylkipellit purettiin pois edestä, että kosteus pääsee kunnolla haihtumaan ja sen myötä päästiin tarkastelemaan puuosien kuntoa. Runko-osuus todettiin sen verran hyväkuntoiseksi, ettei puusepäntaitoja päästy tältä osin koettelemaan, vaan tyydyttiin uusimaan vain kyljen jäykisteenä ollut hapertunut vaneri, joka säilöi allaan homeen hajua.
Kyljen runko-osio puhdistettiin vuosien saatossa kertyneestä maa-aineesta niin huolellisesti kuin pystyttiin, suihkuteltiin sen jälkeen hengitystä pidätellen homemyrkyt puuosiin ja parannettiin vielä muutamilla taktisesti sijoitetuilla rei’illä kotelorakenteiden ilmanvaihtoa. Uusi vaneri ja sen alle jäävät osat myös maalattiin, ettei kosteus tekisi tuhojaan.
Sitten vain nostelemaan peltejä takaisin paikoilleen! Itsessään yksinkertaiselta vaikuttava operaatio vei melkoisesti aikaa, koska hyvin harva entisistä kiinnitysruuveista suostui lähtemään katkeamatta pois ja melkoisesti aikaa vietettiin poraamalla uusia reikiä. Linjurista on varmaan tuntunut kuin olisi joutunut hammaslääkäreiden hyökkäyksen kohteeksi.
Pellit saatiin siis paikoilleen ja lopputulosta tutkiessa huomiota kiinnitti yhdessä kohdassa mutkan tekevä maalattu kylkiviiva, vaikka pellit mielestämme aseteltiin mahdollisimman tarkasti entisille paikoilleen. Aikansa kun sitä ihmettelimme, päätimme tarkistaa valokuvista oliko viiva jo niissäkin mutkalla. Olihan se. Historiallista tarkkuutta on siis vaalittu aina yksityiskohtia myöten.
Viimeistelytöinä pujottelimme kiinnityslistoihin peitenauhat paikoilleen. Perinteisesti peltiosiakin kiillotettiin, että lopputulos näyttäisi mahdollisimman kivalta katsella. Viimeistelyä pitää toki jatkaa vielä myöhemmin ja siihenkin palaa aikaa, mutta hipistellään silloin molempia kylkiä samalla kertaa.
Muuta huomioitavaa
Sopivan levyistä kylkilistojen peitenauhaa ei tuntuisi kyselyistä huolimatta olevan saatavilla. Uusia tai hyväkuntoisia vanhoja saa edelleen tarjota. Ensisijaisesti haussa olisivat punaiset nauhat, mutta myös mustat kelpuutetaan.
Takarekisterikilven valot kaipasivat uusimista, pohjat olivat jossain vaiheessa haljenneet. Käyttämättömiä kromipintaisia Hella-valmisteita ei enää saanut, mutta mustia löytyi verkon ihmeellisestä maailmasta. Ennen tilaamista tehdyt mittaukset viittasivat siihen, että vanha, ehjänä säilynyt krominen kuori kävisi uuteen pohjaan. Näin oli myös käytännössä eli ulkonäkö säilyi entisellään ja valot ovat nyt ehjät.
Mitä jatkossa?
Yksipuolisuuden estämiseksi puretaan seuraavaksi ojan puoleinen kylki, joka valoa vasten peilatessa pullistelee pahemmin kuin tämä nyt käsitelty. Painellessa vaikuttaisi siltä, että pellit ovat paikoitellen irti puuosista. Sielläkö se yllätys sitten luuraa? Aika näyttää.