Katsastusinssi nauraa
(2.6.2017)
Aki Härkönen
Bussiprojekti on jatkunut katsastuskunnostuksen muodossa pienen radiohiljaisuuden vallitessa. Autoon tällä välin on hankittu tuoreemmat renkaat, bussipurkaamolta renkaiden kanssa yhteensopivat vanteet, jarrut avattu ja herkistelty sekä kierros uusia iskunvaimentimiakin on löytänyt paikkansa.
Yleisesti ottaen auton peruskunto on todettu hyväksi, mutta tunnustettakoon, että saattoi ehkä olla ihan hyvä, ettei esimerkiksi ilmasäiliöiden kiinnityspantojen tai vesiletkujen kuntoa tutkittu turhan tarkasti ennen siirtoajoa Nurmekseen. Jännityskerroin olisi kuulemma voinut olla aivan toista luokkaa, jos kuntotarkastus olisi ollut liian perusteellinen. Tieto lisää tuskaa ja pieni seikkailu virkistää mieltä.
Itse katsastus oli sinällään ollut osapuilleen läpihuutojuttu, mitä nyt autosta johtumattomat suhinat olivat aiheuttaneet muutamia ylimääräisiä sydämentykytyksiä jarruja testatessa, ensimmäisen kerran testerin letkun kiertyessä kardaanin ympärille ja uudelleen saman masiinan letkun haljetessa etuakselia testatessa. Bussin omat letkut kuitenkin kestivät hyvin. Jarruissa heittoa oli ollut etuakselilla 0 % ja taka-akselilla 3 %. Selvästi huolimattomuutta ilmassa taka-akselin jarruasentajilla, kun noinkin paljon jäi parantamisen varaa. Mitään vakavampia moititteita ei löytynyt ja katsastushenkilöstökin oli ihaillut hyväkuntoista joukkoliikennevälinettä. Ajelua saa nyt jatkaa leiman puolesta vuoden 2018 syyspuolelle saakka.
Projektin seuraaviin jatkosuunnitelmiin kuuluvat ainakin letkujen ja nesteiden vaihtaminen, parin pehmeämmän kohdan hitsaaminen sekä perusteellinen puhdistus sisältä ja päältä. Jos mitään ihmeellisempiä esteitä ei liikennöinnin suhteen ilmene, bussin voi bongata tien päältä LomaRomppeen aikoihin.
Ai niin, nyt eivät retkieväät ja pillimehut pääse lämpiämään edes Joensuu-Salla –reitillä, koska saimme jälkitoimituksena alkuperäiseen rekisteriotteeseen merkityn jääkaapin, joka toimitettiin perille asti entisellä saksalaisella taksilla. Puujäljitelmän näköisestä ulkokuoresta päätellen valmistajalla on ollut voinut olla samalla valmistuslinjalla myös kuvaputkitelkkareita. Yhdennäköisyyttä on sen verran.
Tämänkertaisen tarinoinnin jutut perustuvat lähes täysin kuulopuheisiin ja siksi kuviakaan ei tällä kertaa ole tuon enempää, saattepahan näin harjoitusta mielikuvituksellenne.