Homekukkia piirtyneen sun vaneriisi näin
(2.3.2019)
Aki Härkönen
Remonttia jatkettiin riisumalla peltejä pois siltä pelottavammalta kyljeltä, jonka kuntoa jäätiin viime numerossa arvuuttelemaan. Veikeästi mutkittelevat kylkipellit antoivat osviittaa siitä, mitä tuleman piti.
Ei selvästikään pitäisi manata yllätyksiä ilmoille, koska sieltä toiselta kyljeltähän niitä sitten löytyi. Peltejä raotellessa kävi ilmi, että osa pystypalkeista oli käytännössä poikki, vaakasuoraan menevät puut osoittivat aivan yhtäläisen heikkoa kuntoa ja sisäpuolen vanereiden pinnassa mieltä ilostutti kaunis sienikukinto. Sen olemassaolon huomasi nenällä jo ennen kuin rihmaston näki silmällä koko komeudessaan, tuoksut olivat sen verran imelät. Tälläkin reunalla syylliseksi julistettiin pintapeltien alle naulattu vaneri, joka sulki alleen puisen kotelorakenteen ja siellä muhineen kosteuden. Tuloksena pehmenneitä tukipuita, homekukkaa ja hapertunutta vaneria. Onneksi uusia korin osia tällaiseen linjuriin löytyy lähimmästä puutavaraa myyvästä kaupasta, hieman raakamuodossa tosin.
Vanhaa pois, uutta tilalle
Menestyksekkään remontoinnin alkusoittona on aina sujuvasti suoritettu purkutyö, niin tälläkin kertaa. Rohkeus ei antanut kuitenkaan antanut periksi aloittaa purkuhommia aivan kylmiltään, joten katto tuettiin sisäpuolelta täydellisen katastrofin välttämiseksi. Hapristuneet ulkovanerit riivittiin lattialle, samoin pehmenneet tukipuut. Sisäpuolelta irroteltiin oikean reunan penkit ja verhoilutkin saatiin revittyä ehjinä irti liimauksistaan. Vähitellen oltiin tilanteessa, jossa sisäpuolelta pystyi kättelemään ulkopuolella olijoita.
Kyljen muoto haettiin kohdilleen tukemalla kylkeä verstaan seinää vasten ja sen jälkeen puutyötaitoiset urakoivat uusia tukirakenteita urakkatahtiin. Myönteisenä seikkana mainittakoon, että kosteusvauriot rajoittuivat sinällään pienelle alueelle ja tervettä puuta löytyi siinä määrin, ettei aivan luovinta mielikuvitusta tarvinnut käyttää uusia osia kiinniteltäessä. Toisella seinällä tiivisteltiin ehjemmän kyljen ikkunanlaitoja paremmin vettä pitävään kuntoon. Samalla päätettiin siistiä ulkomuotoa uusimalla hapristuneet ikkunatiivisteiden kiilanauhat.
Työ alkaa hiljalleen tuottaa tulosta ja usko bussin rakenteelliseen tukevuuteen palautuu vähitellen. Kyllä tästä tällä meiningillä saadaan vielä aikaan liikenneväline, joka kyllä näillä kunnostuksilla kestää meidän ikämme, kuten joskus olen kuullut sanottavan.
Kokeillaan lopuksi arvuutteluleikkiä toisinpäinkin; jokohan seuraavassa kuvakertomuksessa kiinniteltäisiin pintapeltejä takaisin paikoilleen?