Vapuksi ajoon?

(9.4.2019)

Aki Härkönen

Viime numerossa jäimme ihmettelemään bussin puurungon vähittäistä elpymistä takaisin tukevaan kuntoon. Sillä linjalla remontti on edennyt tasaisen varmaan tahtiin. Tämän jatkokertomuksen kirjoittaja tuli äkillisesti sidotuksi muihin hommiin, joten siitä syystä omakohtainen kokemus viimeisimmistä vaiheista on hieman etäisempää kuin aiemmin ja siksi valokuvissa ei näy entiseen malliin iloisia työveikkoja. Työn etenemistä on siitäkin huolimatta tarkkailtu aktiivisesti. 

Oikean puoleisella kyljellä runkopuiden vaihtaminen siis jatkui ja uusiksi veistetyllä kehikolla linjurimme on varmaan tukevampi kuin se on uutena ollut, ainakin melkein. Puuseppämme ovat olleet tarkkasilmäistä sakkia ja kyljen muoto onnistuttiin hakemaan uudelleen erinomaisen tarkasti. Päällepäin ei erota, että kylki olisi ollut jossain vaiheessa atomeina ja pintapellit istuvat nyt hyvin paikoillaan ja ovat nyt kunnolla kiinni. Kyljen vaneroinnit on uusittu sisä- ja ulkopuolilta ja kaikki uusitut puut on myös maalattu, joten näin suojattuina niiden pitäisi kestää ajan hammasta entistä paremmin.

Ikkunapartio puolestaan villiintyi viime kerran jälkeen oikein kunnolla ja muutaman ikkunan alalaidan kadonneet pellitykset on luotu tyhjästä uusiksi. Ruudun putoamista lennosta ei siis enää tarvitse pelätä. Tätä karmiprojektia jatketaan mahdollisesti myös tulevaisuudessa, kunhan ikkunoita jaksetaan irrotella lisää. Vasemman kyljen ikkunoita on joka tapauksessa tiivistelty ja niihin on vaihdettu uudet lukitusnauhat.

Niin, pääsinhän minäkin mieleisiin kunnostushommiin. Mielessä kangasteli koneella kiillotettuna kirkastunut vasemman puolen kylki, joten toinenkin reuna piti hinkata osapuilleen saman näköiseksi. Mielestäni tämäkin kantti kiillottui mukavasti – ei uudenveroiseksi kumminkaan – ja saihan tuonkin parissa joitakin tunteja kulutettua poissa muusta pahanteosta.

“Vapuksi ajoon” on usein kuultu sarkastinen lausahdus erilaisten ikuisuusprojekteilta vaikuttavien härveleiden kohdalla. Tämän kohdalla vapuksi valmistuminen alkaa näyttää todennäköiseltä, vaikka synkimpinä hetkinä sitä tulikin hieman epäiltyäkin. Vielä sisustus paikoilleen ja loppuviimeistelyt, hienosäädöt ja muut hipistelyt niin linjuri alkaisi ehkä olla tältä osin valmiina.